Musiikin voima

Eroprosessin yhteydessä kiinnitin erityisesti huomiota musiikin voimaan ja erityisesti laulujen sanoituksiin. Ennen täysin yhdentekevät jollotukset alkoivat elää omaa elämäänsä. Muistan kerrankin, kun energiatyhjiötä täyttäessäni kuntosalilla aloin kuunnella taustalla soivaa biisiä. Anna puu lauloi säännöistä rakkaudelle. En ollut ennen tajunnut millainen syrjähypyn riemuylistys se kappale on. Emme saa paljastaa asioita kotona rakkaillemme. Niinpä. Minua alkoi kuvottaa ja sain melkein paniikkikohtauksen kesken juoksumattotreeniä.

Niihin aikoihin, kun muutin tyttären kanssa pikku kaksioomme, soi radiossa paljon Haloo Helsingin Vapaus käteen jää. Kun tultiin kohtaan missä lauletaan:” Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää. On ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäkeen liian usein katoaa. Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa. Ei muistojen päälle kultakerrosta saa. Hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan.
On paljon tasoja vielä meidän edessä. Vanhat kivet ja puut, energiakenttien välissä. Tää kaikki ei oo meidän käsissä. Tuhon kynsissä oon, aikamme sieluton, mutta lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen.”pistin radion täysille ja lauloin mukana. Jälkeenpäin olo oli aina vähän voimaantuneempi ja parempi.

Viime syksynä aloitin vanhan harrastuksen uudelleen. Liityin oopperakuoroon. Aloitin varovasti alttostemmalla Brahmsin Requiemissä. Kaunis teos. Musiikki täytti minut kokonaan ja sain iloita siitä, että minusta lähtee taas ääni. Kevätpuolella pääsin sopraanoon ja opettelin taas laulamaan korkealta. On uskomaton tunne, kun uskaltaa ottaa korkean sävelen. Avata suu kitalakeen asti ja antaa tulla. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen oli kuin suussani olisi ollut liian iso omena, kokonaisena. Mutta tämä vahvistaa paitsi ruumistani, myös sieluani ja mieltäni. Minä pystyn vielä johonkin. Minä kelpaan ja saan aika ajoin jopa kaunista jälkeä.

Välillä tulee aikoja kun joku kappale saa kyynelet silmiini. Muistot ovat liian kokonaisvaltaisia. Silloin voi antaa tunteen tulla, pitää sen laulun ajan läsnä, tutkia sitä turvallisesti ja sitten viimeisten tahtien tullessa luovuttaa muistot musiikin mukana kaikkivaltiuden hoidettavaksi. Pyyhkiä kasvot puhtaalla nenäliinalla ja lähteä uuteen alkuun, kerta toisensa jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

44 − 37 =