Tällaisena päivänä

Tällaisena päivänä ei vaan yksinkertaisesti voi olla murheellinen! Auriko paistaa täydeltä taivaalta ja lämpö tunkeutuu luihin asti. Iho on kaivannut aurinkoa ja tervehtii sitä suurella kiitollisuudella. Hei, minulla on ollut sinua ikävä koko pitkän talven. Kiitos kun tulit luokseni ja vapautat minut villatakkien vankeudesta. Kiitos kun saan päästää varpaani puristavien sukkien otteesta. Nyt olen vapaa!!

Tällaisena päivänä haluaisin maata maassa selälläni ja iloita siitä kun auringonsäteet kutittavat nenää. Haluaisin pysähtyä ajatuksissani ajattelemaan ei niin mitään, ihan tyhjää vaan. Nuorena sitä osasi olla tekemättä mitään. Tällaisena päivänä, kun katseli ohi maleksivia pilviä, tuntui siltä kuin taivas olisi syvä, syvempi kuin muuten. Ja siihen syvään vaaleansiniseen saattoi uppoutua ja vähitellen nukahtaa autuaallisen syvään uneen. Ja herätessä olikin ruohonkuvat poskessa.

Tällaisena päivänä, kesän ensimmäisenä hellepäivänä, voi levätä elämässään. Vaikka murheet eivät ole kadonneet mihinkään, ne eivät paina eivätkä ahdista. Joka kerta kun kesä voittaa talven, huomaa jaksaneensa taas yhden vuodenkierron. Sen, kun viimeinenkin lehti putosi puusta. Sen, kun rahat eivät meinanneet riittää kuun loppuun. Sen, kun läheisen ahdistus ylitti kaiken ymmärryksen. Senkin, kun itkusta ei meinannut tulla loppua.

Voitettu on, nämä kaikki, ja nyt voi latautua uuteen vuodenkiertoon. Onneksi en tiedä mitä on tulossa. En haluaisi tulevan täsmäennustusta. Sen kuultuani en uskaltaisi enää astua askeltakaan. Minulle riittää ymmärrys siitä, että selvitty on ja nyt ollaan tässä, tällaisena päivänä.

Rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Aurinko voimakkaampi tuulta. Ja sadekin voi olla virvoittava. Tulkohon hallat ja harmit ja muut! Se ei nyt paina, tällaisena päivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

81 − 78 =