Versova toivo

toivon-kukkaKun istutin salaatin ja herneensiemeniä purkkeihin, aloin luonnollisesti joka päivä seurata tilanteen kehittymistä. Joko alkaisi näkyä pienet versot mullan pinnan yläpuolella. Kastelin ja hoidin ja kun ilokseni näin vihreät alut ruskealla maaperällä, olin taas ilosta mykkyrälläni. Kasvun ihme oli jälleen voittanut epäluulon ja itsekritiikin. Nyt kun taimet ovat jo hyvin pinnalla, mutta vielä kovin hennot,pelkään joka päivä, että sade tai tuuli ovat riepotelleet ne pilalle. Ja joka päivä odotan kärsimättömänä sitä hetkeä, kun saan korjata satoa pienistä purkeistani. Ihme,että en joka aamu mittaa taimien pituutta viivottimella. 😀

Silloin kun ihminen haluaa pudottaa painoaan, hän usein lankeaa siihen että punnitsee itseään ahkerasti joka aamu ja ilta ja ihmettelee kun paino ei joka päivä putoa n. kiloa. Kärsimättömyys on tässäkin asiassa pahasta. Kun koko ajan odottaa tulosta liian kiihkeästi, on pettymys tuloksien hitaudesta vielä suurempi ja se saattaa lannistaa niin, että luopuu koko leikistä.

Toivon herääminen ihmisessä on vähän samankaltainen asia. On oltava kärsivällinen ja annettava asioiden kehittyä rauhassa. Toivon versot ovat alussa yhtä hennot kuin salaatinaluillani ja niiden kokoaikainen pöyhiminen voi tuottaa turhautumista ja odottamiseen väsymistä. Tai jos toivo ei olekaan omasta mielestä kasvanut sfääreihin yhdessä yössä, ei kestä toivottomuuden takapakkeja, kokeekin olevansa epäonnistunut ja heikkotasoinen.

Versova toivo on kuin laulussa mainittu onni, jota ei saa liian varhain herätellä ja huudella julki. Toivo kasvaa pikkuhiljaa ja kasvaessaan se myös vankistuu ja kantaa paitsi itseään, myös ympärillään olevaa yhteisöä. Toivo ei kasva nousukiitoisenomaisesti suoralla viivalla, vaan yhdessä elämän kanssa sen iloissa ja suruissa ja notkahduksissa. Takapakkeja siis tulee ja tulee riepottelevia sateita ja tuulia, jotka yrittävät lanata versot tai upottaa ne tulvaveden alle. Toivolla on kuitenkin uskomattoman hyvä kasvuennuste. Sen juuret ovat vahvemmat kuin männyn ja verso sitkeämpi kuin voikukan.

Versova toivo on kauniin vihreä ja jonakin päivänä huomaat se kasvattavan pitkää kukkavanaa, joka sekin aukeaa kukintoon, mikä on juuri sen värinen kuin itse toivot. Minun toivoni on siis eri värinen kuin sinulla. Sen lehdetkin näyttävät erilaisilta sinun toivoosi verrattuna. Mutta yhteistä niille on kauneus ja elvyttävä voima.

Pidä kiinni toivostasi, kastele ja hoida sitä kunnes huomaat sen kastelevan ja hoitavan sinua. Ja tuottavan sinulle iloa ja siunausta.

enkeli-ikoniPia Perkiö:

En lakkaa toivomasta sinulle hyvää, sitä että sinulta ei lopu lohdutus,

onni, jota enkelit tuovat hiljaisina ja rakastavina,

taivasta tuoksuvina toivon tuulina, tuovat eivätkä ota pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

80 + = 90