Tukka takana ja tie edessä

Pidän erityisen paljon autolla ajamisesta. Autoni on toimiva, sillä on hyvä ajaa, penkit ovat mukavat ja moottorissa on tarpeeksi tehoa. Ilmastointi toimii ja CD-soittimeen mahtuu kerralla 6 levyä, joita voi kuunnella ajon aikana. Ei siis lainkaan huono kumppani kilometrejä kuluttamaan. Joskus minut valtaakin ihan ylitsepursuava tunne, että nyt kunnon takakeno ajoasento, hyvä biisi soimaan ja eikun tielle kohti auringon laskua.

Ymmärrän hyvin niitä, joille viisikymmpisenä tulee moottoripyöräkuume. Kyse ei ole pelkästään mistään elimenjatkeesta, vaikka sitäkin varmaan on ilmassa, vaan vapauden kaipuusta, siitä, että haluaa kokea olevansa livenä roudmoviessa. Nahkatakki päällä, bootsit jalassa, huivi kaulassa ja päässä semmonen groove pottakypärä. Näissä mielikuvissa ei näe itseään koskaan missään turvallisuushakuisissa goretexkuteissa, vaan farkuissa ja nahkatakissa. Aina. Ja huivi, joka kaulassa lepattaa tuulen mukana on punainen. Aina.

Ja miksi tuo villiintyminen ajoittuu niin usein juuri ihmisen viiskymppisiin? Se on elämänvaihe, jossa on jo saavuttanut jotakin. Ainakin sen, että jos on elämään siunaantunut lapsia, ne yleensä tuossa vaiheessa on jo kasvaneet niin isoiksi, että ovat jo omillaan tai ainakin ihan siinä hilkulla. Voi siis alkaa ajatella puhtaasti itseään ja sitä mikä tuntuisi hyvältä juuri nyt, juuri tässä ja juuri minulle.

Vapaus on ehkä minulle tässä kohtaa avainsana. Vauhtiin ja tien päällä olemiseen, maisemien vaihtumiseen liittyy minulla aina ajatus vapaudesta. Siitä, että on vapaus erityisesti ajankäyttönsä suunnittelemiseen tai juuri siihen suunnittelemattajättämiseen. Aikataulut ovat arkea ja sen sujuvuutta varten. Vapautta on jättää kello kotiin ja olla tuijottamatta puhelinta.

tunturipolutMinulla on elämässä nyt vahvasti semmoinen tukka takana ja tie edessä- fiilis. Ihan suhteessa koko elämään. Tietenkin edessä oleva loma provosoi ajatuksiani vahvasti, mutta ajattelen näin  myös suhteessa kaikkeen. Mitä tie tuo vastaan, sitä en tiedä, mutta mutkat tulevatkin yleensä aina yllättäin. Kaikista kurveista ei ole etukäteen varoituskolmiota. Haluan kuitenkin baanalle, tälle omalle elämänmakuiselle baanalleni. Toivottavasti bensaa on riittävästi ja tuulilasiin ei tule liikaa niitä hyttysenraatoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 22 = 28