Rakkaus on pitkämielinen, mutta ei nössö.

huopasydänMonta kertaa ajatellaan, että jos rakastaa, ei voi tehdä mitään muuta kuin toisen mieliksi. Bullshit!! Rakkaus voi olla syviä tunteita, toisen hyvää ajattelevaa, toisen ilosta nauttivaa, mutta se ei koskaan ole nössö.

Rakkaus on laaja käsite. Siihen kuuluu toisen ymmärtäminen tai ainakin siihen pyrkiminen. Kun rakastan, toivon pystyväni ymmärtämään sen mikä on toiselle hyväksi, mikä edistää hänen etuaan ja hyväänsä. Rakkaus ei ole pelkkää joojoota, vaikka useimmiten se olisi se helpoin ja vaivattomin tie- lyhyellä tähtäimellä.

Ja entäpä sitten kun tulee kysymykseen kuuluisat valkoiset valheet? Kuinka helppoa on sanoa nopeasti asianlaatuja lieventäviä valkoisia epätotuuksia, jotta toiselle ei tulisi paha mieli. Mutta entä sitten kun asiat mutkistuvat ja suurenevat, olisiko ollut helpompaa puuttua asioihin heti, eikä sitten vasta? Kuka ottaa vastuun siitä, koska voi valehdella vähän tai pistää päänsä pensaaseen epämiellyttävien asioiden tullessa? Olisiko  kuitenkin parempi, että asiat tuodaan valoon juuri sellaisina kuin ne ovat, sillä hetkellä kun ne ovat aktiivisia?

Olen miettinyt paljon valehtelemista suhteessa totuudessa pysymiseen. Huomaan olevani erityisen herkillä tässä asiassa. Koska minua on petetty useammassa asiassa, en siedä sitäkään vähää epärehellisyyttä kuin aiemmin. Asiat pitää tuoda esiin sellaisina kuin ne ovat, vaikka ne olisivat kuinka kamalia tahansa. Tieto lisää tuskaa, mutta vain hetkeksi. Lopulta tieto tuo vapautuksen, eikä täydy kieriä kummallisuuksissa ja epätietoisuuksissa. Epätietoisuus tuo lisää jossittelua ja miksittelyä, eikä edistä yhtään mitään. Ei ainakaan mitään hyvää.

love-is-allRakkaus ei sano vain kyllä, vaan se sanoo myös ei. Koska rakkaus ei etsi omaansa, joutuu se aina välillä unohtamaan oman mukavuutensa ja harmittomuudenhalunsa ja ottamaan lujastikin kantaa kipeisiin kysymyksiin. Lastenkasvatuksessakaan ei aina voi vain myötäillä ja sulkea silmänsä, vaan on puututtava, sanottava ja rakastettava teoissa ja totuudessa.

 

Olen tullut yhä vahvemmin siihen tulokseen, että rakkaus on pitkämielinen. Se on anteeksiantava ja lempeä. Rakkaus ei etsi omaansa eikä käyttäydy sopimattomasti. Eikä se ole nössö.

Ja onneksi, minä osaan ja uskallan vielä rakastaa, sittenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 57 = 63