viimeinen lomaviikko <3

lomavarpaatNäin viimeisenä lomaviikkona olen paljon yksin kotona. Se tekee erityisen hyvää, näin uskon. Vaikka rakastan syvästi kanssaihmisiäni, on tärkeää saada olla itsensä kanssa yksinkin. Huomaan olevani entistä herkempi. Eilen itkin aika paljon. Ihan kaikkea enkä mitään erityistä. En ollut ahdistunut, mutta annoin kyyneleiden valua ihan niinkuin ne halusivat. Sitten päätin lopettaa itkemisen, pesin kasvoni ja kuivasin viimeisenkin yrittäjän pyyheliinaan.

Tänään tiistaina olen ollut rannalla ja nauttinut viimeisistä rantalomapäivistä. Itsekseni. Katselin ympärilläni olevia ihmisiä. Perheenäitejä, jotka luotsasivat lapsiaan uimisen saloihin. Join vettä, söin pisaratomaatteja ja luin kirjaa. Pikkuisen huonosti lukemiseni eteni kun tuntui, että pää on ihan tyhjä eikä edes halua yhtään ajatusta sinne. Voi miten ihana tilanne semmoinen, että mikään ajatus tai tekeminen tai tekemättäjättäminen ei ole rasittamassa ja aikaansaamassa stressiä. Loma on siis tehnyt tehtäväänsä.

Huomiselle en ole tehnyt suunnitelmaa. Aion jatkaa hetkessä elämistä. Minulla on varattuna AllyMcBealin toinen tuotantokausi ja saatan katsoa sitä. Tai sitten en. Voin lähteä kirpparikierrokselle. Tai sitten en lähde.

Tai sitten nukun ja kerään unta varastoon kaikkien niiden unettomien öiden varalle, jotka vielä tulevat ahdistuksineen. Joskus sitten syksymmällä ja pimeän hiipiessä. Minulla on pakkasessa marjoja ja varastossa unta talven varalle. Minulla on tilaa aivoissa uusille asioille ja stressimittarissani on paljon nousuvaraa. Olen siis varustautunut tulevaan. Niin hyvin kuin itse pystyn.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

79 − = 76