feng shui- elämää

puukasvotKävin eilen illalla kirjastossa. Lainasin useamman kirjan, vähän  nuotteja, pikkuisen ruokaohjeita ja sitten ihan läpällä: Sisustajan Feng Shui. No joo, jos kotini olisi edes pikkuisen uljaampi, olisi valintani ollut edes jotenkin ymmärrettävä, mutta nyt sain tyttäreltä aikamoiset ilmeet ja mieheltä ymmärtäväisen hymyn. 😀

Tänään siivouksen jälkeen aloin tutkia kirjaani. Aloitin asunnon sisäpiirroksesta ja vertasin sitä kirjan ohjeisiin. Löysin helposti kodistani kohdat, joita olin korostanut ja kohdat, joita olin laiminlyönyt ja asiat, jotka kirjan mukaan olivat hyvin. En ole taikauskoinen, enkä höperö (huom. paljoa ainakaan), mutta aloin katsella kotiani vähän uusin silmin. Miksi en panosta tiettyihin kohtiin yhtä paljon kuin toisiin? Mitä se kertoo minusta?

Kirjasta opin uusia asioita, kuten sen, että ruokailutilaan ei suositella kelloa seinälle. Selityksenä oli, että kello tuo ruokailijoille mieleen ajankulun ja tuo kiireentuntua. Noniin. Minun ruokapöytäni vieressä komeilee halkaijisaltaan 60cm suuruinen sininen kellotaulu. Ja uskokaa tai älkää, menin sitten siirtämään rakkaan kelloni toiseen paikkaan.

Aloin ajatella elämistä ylipäänsä. Mihin osa-alueisiin minä panostan elämässä? Koitanko tehdä asiat niin, että paitsi itselläni on hyvä olla, myös minun läheiseni hyötyisivät valinnoistani? Näenkö selkeästi mikä tekijä aiheuttaa minulle tuskaa, vai kuljenko tuttuja polkuja vain tavan vuoksi? Enkö uskalla uudistua? Pois se minusta!

Jos feng shui- elämä on harmoniaa, niin kiitos, kyllä! Harmonia ja tasapaino ovat tavoiteltavia hyveitä, mutta joskus vaan niin kovin kaukana arkielämästä. Vaikka en hurahtanutkaan kirjan filosofiaan, haluan oppia siitä ajattelun syventämistä.  Ja koskaan ei ole huono juttu harkita asioita.

Ja olen iloinen, että kirjankin mukaan kukat ovat vain hyväksi meille ihmisille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

15 − = 12