väsymyksen olemusta ja nukkumarituaaleja

auringonlasku1Väsymys on merkillinen tunne. Paitsi, että se tekee jossakin vaiheessa aina uniseksi, tekee se koko elimistön vähän hitaammaksi ja jotenkin kumman pehmeäksi. Niin kauan, kun väsymys ei ole liiallista, se tuntuu melko miellyttävältä ja toivotultakin. On hyvä olla välillä vähän väsynyt.

Väsynyt ja onnellinen.

Onnellinen siitä, että kohta saa asettua yöpuulle. Riisua päivän vaatteet, käydä iltapesulla, harjata huolellisesti hampaat, asettaa silmälasit yöpöydälle ja sitten asettua makuuasentoon omaan sänkyyn. Se on hyvä hetki. Omassa sängyssä ei ole mitään ikävää, mikä vaivaisi tai kummittelisi yön aikana. On hetki, jolloin voi unohtaa kaiken suorittamisen ja touhukkuuden. Saa vain olla.

Vaikka nukkuma-asentoni on yleensä kyljellään (useimmiten juuri oikealla kyljellä), aloitan nukkumarituaalini selälläni maaten. Jalat suorassa, nilkoista ristissä, oikea jalka päällä, sievästi paikoillaan. Kädet ovat joko peiton päällä tai alla. Siinä on hyvä jutella vielä viimeisimmät asiat, jotka ovat mielessä, tai sitten neureskella päivän sattumuksille. Olla rauhassa, olla ystävä, olla rakastettu.

Väsymyksen voittaessa, sammutan valot, käännyn kyljelleni ja suljen silmäni. Nukahdan kuulemma aivan heti. Siinä nukahtamisen hetkessä on taikaa. Pimeys, joka valtaa, ei ole paha, eikä pelottava. Se on pelkästään pehmeä, jopa upottava. Ja siihen unen upottavaan pehmeyteen on hyvä astua.

Taidan mennä sinne nytkin, tänä iltana, turvallisella mielellä.

”Rauhassa minä lepään ja nukun.”

hyvää yötä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

78 + = 82